14.10.2021

Askel kohti jonoa

Odotimme terveyskeskuksen aulassa. Olimme soittaneet yhdessä kumppanini kanssa terveyskeskukseen pari viikkoa sitten, ja varanneet ajan lääkärille. Tarkoitus oli saada lähete HUSin lisääntymislääketieteen klinikalle: hoitaja puhelimessa oli hyvin tietoinen, miten asia etenee ja selitti sen meille askel askeleelta, vaikka vähemmistöön kuuluvana onkin tottunut itse selvittämään ensin kaiken.

Naisparien hedelmöityshoidoissa varsinainen ’potilas’ on vain toinen parista, se kuka aikoo raskautua – tässä tapauksessa kumppanini. Koemme järjestyksen reiluksi näin päin ihan jo senkin takia, että hän on meistä vanhempi, ja näin ollen hänen olisi reilumpaa saada mahdollisuus raskautumiseen ensin. Lisäksi endometrioosi minun kohdallani aiheuttaa melkoisia haasteita koko prosessiin, enkä koe olevani vielä valmis sellaiseen – riippumatta siitä, että laskisin huhutut parin vuoden jonot mukaan suunnitelmiin.

Terveyskeskuksen lääkärillemme oli aivan ennaltakuulumaton juttu tehdä lähete naisparille hedelmöityshoitoihin, vaikka missään kohtaa hän ei sanonutkaan mitään poikkiteloista sanaa asiaa kohtaan. Vastaanottoaika ei ollut ehkä se sensitiivisin mahdollinen, saati luonut luottamusta järjestelmää kohtaan, mutta epävarmuudestaan riippumatta lääkäri teki lähetteen kuten lupasikin. Nyt meidän tehtävänämme on vain odottaa. Mahdollisesti juurikin se huhuttu kaksi vuotta.

Olisimme voineet mennä myös yksityiselle puolelle. Sitä varten tarvitaan kuitenkin paljon rahaa, ja lisäksi toiveemme saada potentiaalisille lapsille sama lahjoittaja voisi mahdollisesti sortua siinä. Haluaisiko mikään yksityinen klinikka todella hoitaa pitkään endometrioosista kärsinyttä ihmistä? Eiväthän he hoida itse sairautta – erikoissairaanhoito on aina julkisella puolella yliopistollisissa sairaaloissa. Sama sairaus kuitenkin haittaa myös raskautumista. Toisaalta esimerkiksi geenimutaationi ja siihen liittyvän sairauden takia haluaisimme lahjoittajan mielellään Suomen ulkopuolelta, ja tämä onnistuu vain yksityisellä puolella. Tuntuu muutenkin hurjalta, että lahjoittajaan voisi törmätä missä vain.

Ehkä aika näyttää miten meidän perheen lapsitoiveet lopulta toteutuvat, jos ne ovat toteutuakseen. Ja ainahan voin toisaalta kysyä hoitavan lääkärini mielipidettä siihen, voidaanko minua hoitaa yksityisellä puolella ja mitä toimia se vaatisi hoidon suhteen ennen sitä. Olisiko hoito yhtä pompottelua yksityiseltä julkiselle, kun yksityisellä ensin huomataan jokin raskautumiseen vaikuttava mahdollinen este, ja sitten se hoidetaan julkisen puolella?

Eipä sillä, ei tässä ole nyt valmistuvana opiskelijana mitään kymppitonnia heti heittääkään. Eikä ole vielä huomennakaan, niin että aikaahan tässä on.

Rohkelikko