Ulkoinen anatomia

Naistyyppiset sukupuolielimet ovat pääosin kehon ulkopuolella olevat elimet, joiden tarkoituksena on suojata sukupuolielimiä ja tuottaa seksuaalista mielihyvää. Tämän alueen nimi on häpy tai vulva ja siihen kuuluvat sisemmät ja uloimmat häpyhuulet, klitoris, virtsaputken suu ja emättimen aukko. Joskus vulvaa on kutsutta virheellisesti emättimeksi eli vaginaksi, vaikka ainoastaan emättimen aukko on näkyvissä ulospäin.

Klitoriksen, eli häpykielen tarkoitus on tuottaa seksuaalista mielihyvää. Klitoris eli häpykieli sijaitsee virtsaputken suun yläpuolella ja klitoriksen huppu suojaa sitä ulkoisilta ärsykkeiltä.  Klitoris on erittäin tuntoherkkä alue ja suurin osa sen paisuvaiskudoksesta on elimistön sisällä. Todellisuudessa klitoris on pidempi kuin miehen penis ja se sisältää kaksinkertaisen määrän hermopäätteitä. 

Virtsaputki on muutaman sentin mittainen putki, jonka kautta virtsa poistuu elimistöstä. Virtsaputken suu sijaitsee klitoriksen alapuolella.

Ulkoiset häpyhuulet tai isot häpyhuulet sijaitsevat uloimpana vulvasta ja ne suojaavat emätintä ulkoisilta ärsykkeiltä, kuten lialta ja bakteereilta. Häpyhuulten väri ja koko vaihtelevat ja ne saattavat olla myös keskenään eri värisiä tai kokoisia. Myös häpyhuulten muoto vaihtelee, sillä ne saattavat olla ryppyiset tai sileät, suuret tai pienet. Erot ihmisten välillä voivat olla suuriakin, eikä epänormaalia ole olemassa.

Sisemmät häpyhuulet tai pienemmät häpyhuulet ovat ohutta limakalvopoimua ulkoisten häpyhuulten välissä. Sisemmissä häpyhuulissa ei ole karvoitusta, kuten ulommissa häpyhuulissa. Sisemmät häpyhuulet suojaavat isojen häpyhuulten tavoin emätintä ja virtsaputken suuta bakteereilta. Lisäksi ne estävät limakalvoja kuivumasta sekä edistävät seksuaalista mielihyvää.

Emättimen aukko on ainoa osa emätintä, joka näkyy ulospäin. Se sijaitsee vulvan alaosassa.

Väliliha on hyvin kosketusherkkä alue emättimen aukon takana, ennen peräaukkoa.

 

Sisäinen anatomia

Naistyyppisten sukupuolielinten tehtävänä on tuottaa munasoluja, ja suojella ja ravita mahdollista jälkikasvua syntymään asti. Näiden näkymättömissä olevien elinten hormonaaliset tehtävät vaikuttavat naisen jokaiseen päivään, niitä ovat: emätin, kohdunsuu, kohtu, munasarjat ja munanjohtimet.

Munajohtimet eli munatorvet sijaitsevat kummallakin puolella kohtua. Munasolu kulkee munajohtimia pitkin kohtuun hedelmöittyen samalla. Jos hedelmöittymistä ei tapahdu, munasolu poistuu kuukautisvuodon mukana emättimen kautta.

Munasarjat ovat pienet mantelin muotoiset ja kokoiset elimet, joiden tehtävänä on valmiistaa ja säilöä munasoluja. Lisäksi munasarjat tuottavat naishormoneja.

Kohtu on päärynänmuotoinen elin, jonka sisällä sikiö kehittyy raskauden aikana. Kohdun limakalvo paksuuntuu kuukautiskierron alkupuolella hormonien vaikutuksesta ja valmistautuu ottamaan vastaan hedelmöittyneen munasolun. Jos hedelmöittymistä ei tapahdu, kohdun limakalvo poistuu kuukautisverenä emättimen kautta pois.

Emätin eli vagina yhdistää ulkoiset sukupuolielimet kohdunsuun kautta kohtuun. Emätin on noin 10cm pitkä putken muotoinen elin, joka joustaa huomattavasti yhdynnässä ja synnytyksessä. Emättimen pehmeät ja hieman ryppyiset seinämät pitävät emättimen kosteana. Emätin on itsepuhdistuva elin ja se erittää puhdistuakseen valkovuotoa, jota alkaa erittyä noin vuosi ennen kuukautisten alkamista. Valkovuodon määrä ja koostumus vaihtelevat kuukautiskierron eri vaiheissa.  Eniten valkovuotoa tulee naisen ollessa hedelmällisimmillään, eli noin kaksi viikkoa ennen kuukautisia. Vaginan herkin alue on ulkosuun seutu sekä emättimen etuseinämässä aukon lähellä sijaitseva G-piste, muuten sisäosiltaan emätin on melko tunnoton.

Immenkalvo sijaitsee aivan emättimen suuaukolla ja jopa osittain peittää emättimen aukkoa. Immenkalvo on ohutta kudosta. Useimmilla naisilla on immenkalvo nuorena tyttönä ja naisena, mutta jollain sitä on vaikea erottaa.  Immenkalvon puuttuminen ei ole merkki neitsyyden menetyksestä.