‹ Takaisin tarinoihin

Endometrioosi on kuin matka, jolle kukaan ei halunnut lähteä

“ Takapakkia ja kärsimystä, mutta myös onnistumisia, sisua, rakkautta ja pienistä hetkistä nauttimista. ”

Endometrioosini alkoi oireilla heti, kun kuukautiseni alkoivat. Pitkään aikaan en osannut epäillä kovien kipujen ja runsaan vuodon olevan mitenkään epänormaaleja. Aloitin ensimmäisen ehkäisyvalmisteeni käytön täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja jo tuolloin muistan kuulleeni ensi kertaa gynekologin vastaanotolla sanan "endometrioosi", vaikken ymmärtänyt kiinnitää siihen sen enempää huomiota.

Ehkäisyvalmiste piti osan vuodosta ja kivusta kurissa nelisen vuotta harventaen kuukautisten välejä, kunnes kivut yhtäkkiä muuttuivat päivittäisiksi. Sen lisäksi, että kuukautisiin liittyvät oireet muuttuivat tuolloin vaikeammaksi, kuukautismainen kipu jatkuikin päivästä toiseen. Säikähdin kipua toden teolla ja ryhdyin etsimään siitä tietoa internetistä. Törmäsin netissä endometrioosin oireluetteloon ja mielessäni naksahti jotain: Kyse saattaisikin olla juuri tästä. Hakeuduin ensin gynekologille yksityiselle lääkäriasemalle, mutta päivittäiset oireeni leimattiin siellä kuukautiskivuiksi. En lannistunut, vaan hakeuduin hetken kuluttua uudelleen lääkäriin, tällä kertaa omalle terveysasemalleni, jossa gynekologi totesi endometrioosiepäilyn aiheelliseksi. Loppuvuodesta 2014 minut tähystysleikattiin pääsairaalalla ensimmäistä kertaa. Endometrioosi todellakin löytyi ja tuosta pisteestä alkoi oman hoitoni pitkä ja polveileva matka. Tällä välillä, ensimmäisestä leikkauksesta nykyhetkeen, on tapahtunut paljon: Toinen leikkaus, raskaita lääkityksiä, hermovaurioita, kroonistuneen kivun aiheuttamia sairauksia sekä kipulääkityksiä. Takapakkia ja kärsimystä, mutta myös onnistumisia, sisua, rakkautta ja pienistä hetkistä nauttimista.

Olen tullut kohdatuksi sairauteni kanssa monin eri tavoin. Skaalaan mahtuu kaikkea epäilyksestä ja loukkaavasta käytöksestä hyväntahtoiseen uteliaisuuteen ja lempeään hyväksyntään. Yksi ehdottoman vaikea asia endometrioosin sairastamisessa mielestäni on se, että koska sairaus ei ole yleisyydestään huolimatta kovin tunnettu, on ulkopuolelta usein vaikea edes arvata, mitä kaikkea sairastava voi käydä läpi. Muita vaikeaksi mainittavia asioita kohdallani ovat olleet sairauden ja sen realiteettien hyväksyminen, oman hoitoni aktiivinen edistäminen ja omasta hyvinvoinnistani huolehtiminen uupumuksen keskellä. Tukea ja ymmärrystä olen paitsi tarvinnut, myös saanut perheeltäni, läheisiltäni, Endometrioosiyhdistyksen vertaistukiryhmältä, omalta gynekologiltani sekä muilta hoitavilta asiantuntijoilta. Myös oppilaitoksessani on suhtauduttu hyvin ymmärtäväisesti hidastuneeseen opiskelutahtiini, mikä on motivoinut entistä enemmän jatkamaan kohti valmistumista.

Endometrioosi on opettanut, tai ennemminkin pakottanut oppimaan armollisuutta itseäni kohtaan, vastuunottoa lääkityksistä ja hoidoista sekä sen, ettei elämäänsä voi oikeasti suunnitella kovin tarkkaan. Monenlaiset suunnitelmat ovat menneet uusiksi ja olen joutunut myöntämään itselleni, että asioita joutuu välillä tekemään rehellisesti voinnin sanelemana, eikä siitä kannata ottaa turhaa syyllisyyden taakkaa raahattavakseen. Joskus väsyttää liikaa, ja silloin on lupa levätä. Toisinaan taas jaksan enemmän, ja silloin voi touhuta niin paljon kuin energiaa riittää. Asenteeni sairastamistani kohtaan ei ole vielä lähellekään täydellisen hyväksyvä ja lempeä, mutta opin vähän kerrallaan suhtautumaan paremmin erilaisiin, vaikeisiinkin asioihin. Endometrioosi on mielestäni kuin matka, jolle kukaan ei halunnut lähteä, mutta josta jokainen varmasti aikoo selvitä, vaikka hammasta purren.

Haluaisin rohkaista muita sairastavia liittymään Endometrioosiyhdistyksen vertaistukiryhmään. Vertaistukiryhmästä löytyy tietoa, ystäviä, ymmärrystä ja hyväksyntää kunkin omia kokemuksia kohtaan, olivat ne sitten lieviä oireita tai vaikkapa raskaita hoitoja. Haluan myös kannustaa ihmisiä omien kuukautiskiertoon liittyvien outojen oireiden tutkituttamiseen. Oli sitten diagnoosia tai ei, jos oireet häiritsevät elämää ja sopivat kuvaukseen endometrioosin oireista, on syytä ryhtyä etsimään vastauksia. Potilaskohtaisesti räätälöity oikea hoito ja seuranta ovat ainoita asioita, jotka auttavat oireisiin. Siksi onkin mielestäni tärkeää huolehtia omasta voinnistaan, sekä henkisestä että fyysisestä, ja etsiä käsiinsä taho, joka kykenee auttamaan. Jokaiselle endometrioosia itsellään epäilevälle tai sairastavalle: Älä lannistu, jokainen huominen on uusi mahdollisuus!

‹ Takaisin tarinoihin