‹ Takaisin tarinoihin

Ihana kamala perintöni

“ Kurjasta perinnöstäni huolimatta on ollut onni, että vertaistukea on löytynyt läheltä: myös oma äitini ja nuorempi sisareni sairastavat endometrioosia.”

Muistan, kuinka nuorena odotin ekoja kuukautisiani kuin kuuta nousevaa, olihan ne jo alkaneet kaikilla muilla tytöillä. Nyt kun vuosien jälkeen asiaa miettii, toivon, ettei koko menkkahelvetti olisi ikinä alkanutkaan.

Mun ekat vatsakivut alkoi jo ennen kuin mun menkat. Koska mulla ei ollut vielä kuukautisia, ei kukaan edes osannut ajatella, että kyse olisi voinut olla jostain niihin liittyvästä. Olen vasta myöhemmin ymmärtänyt, että nuo sen aikaiset vatsakivut liittyivät todennäköisesti hormonitoimintaan. Kun mun menkat sitten 16-vuotiaana vihdoin alkoivat, olivat ne usein tosi kivuliaat ja jouduin olemaan niiden aikana koulusta pois. Liikunnanopettajalle uskalsin kyllä sanoa menkkojen aikaan, etten voi lähteä uimahalliin, koska olin huomannut myös muiden tyttöjen tekevän sitä. Ennen kuukautisia maha oli ihan sekaisin ja siihen sattui kovasti. Kivut tulivat välillä vaihdellen ja menkat olivat myös hyvin epäsäännölliset ja runsaat. Jäin pian kiinni äidille poissaoloista menkkojen aikaan, jolloin hän otti endometrioosin puheeksi ja silloin sain kuulla ensimmäistä kertaa tästä perinnöstä, joka meillä suvussa on.

Kuukautiskipujani hoidettiin hormonaalisesti e-pillereillä. Olin tuohon aikaan vielä neitsyt, joten sain aina selitellä kavereille, miksi söin e-pillereitä, vaikka en harrastanut seksiä. Kun täysi-ikäisyyden kynnyksellä rohkenin kokeilemaan petipuuhia ensimmäisen kerran, jouduin toteamaan, ettei siitä tullut mitään, koska muhun sattui niin paljon. Siitä jäi mulle päälle kammo ja meni pitkään, ennen kuin uskalsin päästää ketään lähelleni. Ja kun vihdoin uskalsin, ilmeni ettei kyse ollutkaan vain kivusta ekalla kerralla: endometrioosi oli päättänyt tehdä vaakamambosta kivuliasta myös jatkossa. Onneksi kumppanini ovat olleet yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hyvin ymmärtäväisiä asian suhteen.

Työelämässä ei aina ole täysin ymmärretty jatkuvia vessataukoja. Toisinaan on myös ihmisten parissa törmännyt siihen, että on katsottu hieman kieroon tai vähätelty, kun olen yrittänyt selittää, etten kuukautiskipujen takia voi osallistua johonkin. Usein minulta on kysytty, miksi en vain ota särkylääkettä. Yritin nuorempana piilotella kipuani ihmisiltä, mutta myöhemmin olen rohkaistunut puhumaan asiasta avoimemmin. Saatan esimerkiksi sanoa kysyjille, että sellaista mitä ei koe itse, voi olla vaikea ymmärtää.

Kurjasta perinnöstäni huolimatta on ollut onni, että vertaistukea on löytynyt läheltä: myös oma äitini ja nuorempi sisareni sairastavat endometrioosia. Omasta ystäväpiiristäni löytyy myös muutama endometrioosia sairastava henkilö, jonka kanssa olemme asiasta jutelleet. Itse yhdistyksen toiminnan löysin vasta hiljattain, enkä ole koskaan kokenut vertaistukiryhmiä omaksi kanavakseni. Toimin kuitenkin itse mielellään tukihenkilönä tai olkapäänä toisille asian kanssa kamppailevalle. Sairauden kanssa ei kannata jäädä yksin, sillä meitä on myös muita saman asian kanssa kamppailevia! Ei kannata myöskään lannistua, vaikka lasten hankkiminen olisi endometrioosin vuoksi vaikeutunut, sillä pieniä ihmeitä syntyy koko ajan maailmaan. Tämän todistaa esimerkiksi siskoni, jolle sanottiin, ettei lastensaanti ole ehkä mahdollista hänen kohdallaan: nykyään hän on terveen 5-vuotiaan tytön äiti. Niin ja onhan meidän äidilläkin endometrioosi ja neljä lasta.

‹ Takaisin tarinoihin