30.11.2017

Isoin unelmani

Todennäköisesti lapsettomuushoidot ja geneettiset tekijät aiheuttivat minulle säännöllisen rytmihäiriön, jota hoidettiin ablaatiolla keväällä 2017. Ablaatiossa sydämen rytmihäiriköt eristettiin polttamalla. Toimenpide tapahtui nivustaipeen laskimoa pitkin tähystyksellä. Ablaatiota jonottaessa jouduimme olemaan pari vuotta tauolla lapsettomuushoidoista. Alkiot odottelivat pakkasessa.

22. marraskuuta oli sovittu ensimmäinen aloitusaika meidän viimeisille julkisen puolen tarjoamille lapsettomuushoidoille. Kaksi vuotta olen tehnyt surutyötä siitä, etten ehkä koskaan saa kantaa lasta. Olen kyllä kerran ollut raskaana, mutta se oli tuulimuna. Ajattelin raskaushaaveeni jäävän siihen ja toisen kerran testiin piirtyneeseen haaleaan plussaan, joka osoittautui pelkäksi kemialliseksi raskaudeksi.

Lokakuussa kävi kuitenkin ihme. Kuukautiseni olivat pari päivää myöhässä ja tein testin. (Meillä on 6 vuotta yritystä takana, siksi raskaustestejä löytyy aina kaapista.) Testiin piirtyi kaksi viivaa.

Seuraavana päivänä tarkempi testi ja niin vain oltiin spontaanisti ja luomusti raskaana, kuuden vuoden yrittämisen jälkeen. 22. marraskuuta muuttuikin varhaisultraksi ja kohdussa kellui ensimmäistä kertaa pikku kaveri sydän sykkien. Sain oman äitiyskortinkin, joka on jo kovin rakas paperinpala. Tuntuu yhtä tärkeältä kuin lapsena konduktööriltä saatu junalippu, jota säilytin aarteenani. Jälleen minulla on pieni aarre ja salaisuus. Kaikki on uutta, kauan odotettua ja ihanaa.

Silti en uskalla haaveilla. Aiemmat kokemukset ovat saaneet minut jollain tavalla rikkonaiseksi. Aina kun yritän ajatella millaista on vaikka muutaman kuukauden kuluttua, aivoihini tuntuu kehittyvän sumuverho. Takaraivossa jyskyttää ajatus: mitä tahansa voi vielä tapahtua. Minulla ei ole ollut pahoinvointia; ainoa raskausoire lienee järkyttävä paleleminen iltaisin. Olen tosin kokenut kovia kipuja, mutta niille ei löydetty syytä. Ehkä endo kiukuttelee kohdun kasvaessa, tai muuten vain. Niin tai näin, nyt matka jatkuu ilman inkivääriä tai sushia toivottavasti kohti kauan odotettua perheenlisäystä.

Ainakin vielä sisälläni kasvaa katkaravun näköinen ja kokoinen unelma.

Aurora

 

Lisää Auroran tekstejä:

Konehuoneen kipukimara - elämää endometrioosin kanssa

Miten suhtautua uteluihin lapsista?

Kommentit

Kommentoi