Kun vuosi vaihtui 2018:aan, tapahtui paljon kaikkea uutta elämässäni. Olen siis syksystä 2016 opiskellut terveydenhuollon sihteeriksi aikuiskoulutuksessa, joten heti tammikuussa aloitin koulutukseeni kuuluvan viimeisen työssäoppimiseni sairaalassa. Nyt siitä on jo reilu kuukausi ja aika on lentänyt kuin siivillä. Olen oppinut paljon uutta tulevasta ammatistani, itsestäni sekä omista hermoistani: hermoja kun tämä uusi elämäntilanne on vaatinutkin.
Osan viikosta herään viidenmaissa aamusta ja kotiin saatan tulla kymmenen aikoihin illasta. Puolet päivistä kuluu työssäoppimispaikassani ja loppupäivä sitten työpaikassani. Menkatkin ovat reagoineet tähän elämänmuutokseen: ovat meinaan ruvenneet tulemaan entistä epäsäännöllisemmin, ja sehän tekee kaikesta entistä mukavampaa (not).
Sitä en osaa sanoa, että liittyykö tämäkin oire endometrioosiin, mutta nykyisin todella usein vessakäynnin jälkeen tuntuu muutamien minuuttien ajan kuin paikat olisivat tulessa, kohtua myöten. Epäsäännöllisyyden sekä polttelujen lisäksi joskus aamuisin on ruvennut kiristämään alavatsaa erittäin epämukavasti. Se tunne saattaa kestää tunnista kolmeen tuntiin, joten yritä siinä sitten saada tehtyä aamutoimia ja lähteä töihin. Uutena vaivana on myös ilmestynyt vatsan turvotus, etenkin iltaisin. Toistaiseksi se on ollut vähäistä, mutta "innolla" odotan, koska sekin räjähtää pahaksi. Koska työni on pitkiä aikoja istumista sekä asiakkaiden palvelemista hymyissä suin, nämä oireet eivät tee siitä kovin helppoa. Onneksi on myös niitä päiviä, kun mikään yllä olevista vaivoista ei vaivaa elämääni millään tavalla.
Edelleen kuukautisten alkamispäivät on yhtä tuskaa: tuntuu kuin kipu vain pahenisi kuukausi kuukaudelta. Onnekseni edeltävässä kierrossa kuukautiset alkoivat vapaa-ajalla, koska en olisi pystynyt aamusta iltamyöhään istumaan paikoillani keskittyen työhöni. Sen takia pelkäänkin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan kahden työn sekä endometrioosin kanssa...
Mutta myös endometrioosiepäilyn kannalta sain eräänä päivänä piristäviä uutisia: pääsen vielä kontrollikäynnille Naistentautien poliklinikalle! Kutsukirjettä odotellessa. Niin kuin aina aikaisemminkin – tällä kertaa aion pitää pääni kylmänä ja yritän vaatia endometrioosin
tutkimista paremmin! Elämä olisi paljon huolettomampaa, jos minun ei tarvitsisi murehtia sitä, että koska kivut ja vuoto alkavat, ja että kykenenkö tällä kertaa tekemään töitä normaalisti.
Ja vaikka epäilty endometrioosi hallitseekin nyt minua, vielä joskus minä aion hallita sitä!
Kiputar
Kommentit