Vuodenvaihteessa some on ollut täynnä erilaisia vuosikoosteita ja ihmisten kirjoituksia siitä, mitä merkittävää heille on kuluneena vuonna tapahtunut. Minulla ei ole ollut tapana laatia tällaisia, mutta tänä vuonna olisi tehnyt mieli. Ja olisinkin sen tehnyt, elleivät minun merkittävimmät asiani olisi niin henkilökohtaisia, että niistä kirjoittaminen omalla sometilillä ei tunnu luontevalta.
Omaan vuoteeni liittyy tietysti ennen muuta vanha tuttu taistelutoverini PCOS. Toisaalta olisikin upeaa uskaltaa kirjoittaa tästä avoimesti kaikille, sillä toivoisin että tieto erilaisista gynekologisista sairauksista ja oireyhtymistä saavuttaisi ihmisiä laajemmin. Itseänikin olisi auttanut, jos olisin tiennyt enemmän PCOS:sta jo aiemmin, tai jos vaikkapa vanhempani olisivat tienneet. Olen elänyt siinä ilmeisen yleisessä kuplassa, jossa ajatellaan, että PCOS liittyy vain hedelmällisyyteen ja tulee ajankohtaiseksi ehkä sitten, jos haluaa lapsia.
Kiitos oman lääkärini, olen vuoden aikana ymmärtänyt miten monimutkaisesta ja laajasti vaikuttavasta asiasta on oikeasti kyse. Onkin kiinnostavaa, että tällä hetkellä kansainvälisellä tasolla pohditaan, tulisiko PCOS eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä nimetä uudelleen esimerkiksi nimellä, joka ei veisi ajatuksia vain munasarjoihin. Munasarjat -sana kun tuntuu asettavan oireyhtymän suoraan sinne ”jotain naisten vaivoja, ei kiinnosta” -laariin.
Olen ollut ilahtunut myös siitä, että Suomessa on parhaillaan useampikin PCOS:ään liittyvä tutkimusprojekti meneillään. Niistä toivottavasti hyödymme tulevaisuudessa me kaikki PCOS-potilaat. Esimerkiksi Instagramista olen vastikään lukenut erään gynekologin videon kommenteista vähän järkyttyneenä PCOS-ihmisten kommentteja, jotka osoittivat että kyseinen video sisälsi todella paljon uutta tietoa heille. Minusta videolla kerrottiin ihan perusjuttuja ja toivonkin, että ihmiset saisivat diagnoosin saadessaan myös oikeasti riittävästi tietoa asiasta.
Sitten siihen vuosikoosteeseen: kuluneen vuoden aikana omat veriarvoni ovat parantuneet merkittävästi. Esimerkiksi insuliiniresistenssiin liittyvät arvot ovat melko hurjista lukemista tulleet reippaasti alaspäin oikean lääkityksen sekä syömisiin tehtyjen aika maltillisten muutosten myötä. Itselläni vaikkapa peruslabroihin usein kuuluva verensokeriarvo on aina ollut normaali, mutta lääkärini mukaan todennäköisesti jossain kohtaa taustaongelmani olisivat alkaneet näkyä myös siinä. Painoni on tässä samalla laskenut aika merkittävästi, minkä ajattelen myös olevan ennen muuta sen ansiota, että oikean lääkkeen avulla kehoni toimii normaalimmin.
Lisäksi sain syksyllä ensimmäiset luomu-menkat, sellaisia en muista itselläni olleen 2020-luvulla ehkä kertaakaan. Tähän asti olen vuosia syönyt silloin tällöin hormonikuurin, jotta kuukautiset tulisivat edes joskus. Toisaalta on ihanaa, että kehoni selkeästi tajuaa ainakin vähän siitä, mitä sen pitäisi tehdä, toisaalta taas en ole varsinaisesti kaivannut tai edes muistanut sitä, miten paljon hormonit voivat vaikuttaa myös mielialaan. Ylipäätään menkat eivät ole olleet osa elämääni juuri lainkaan viimeisen viiden vuoden aikana ja nykyinen meno tuntuu melkein kuin murrosiän uudelleen elämiseltä, kun ei oikein tiedä mitä odottaa tai onko kierto nyt 30 vai 80 päivää. Mielenkiinnolla jään siis seurailemaan, mitä seuraavaksi…
Kommentit