Viime teksteissäni olen kertonut lapsihaaveesta ja konkreettisista asioista, mitä lapsihaaveen edistäminen on vaatinut. Matkalle tuli lisää mutkia, kun minulla todettiin endometrioosin lisäksi myös PCOS. Viimeksi kerroin saaneeni lähetteen julkiselle puolelle lapsettomuushoitojen aloittamista varten. Nyt onkin aika kertoa, mitä tuolla ensimmäisellä käynnillä tapahtui ja missä mennään nyt.
Ensikäynnille osallistuimme yhdessä puolisoni kanssa. Molemmat täyttivät terveyskyselyt ja lisäksi minulle tehtiin sisätutkimus. Myös täällä ultrassa näkyivät selvästi monirakkulaiset munasarjat. Sain lähetteen laajoihin verikokeisiin ja puolisoni siemennesteanalyysiin. Hoidot päätettiin aloittaa ovulaatioinduktiolla eli saisin lääkityksen edesauttamaan ovulaation tapahtumista. Alustava suunnitelma on, että tätä kokeillaan kahden kierron verran. Koska minulla on endometrioosi, on suunnitelmana tarvittaessa sitten tämän jälkeen jo suoraan laittaa lähete koeputkihedelmöitykseen. Hoitojono sinne on joka tapauksessa noin neljä kuukautta. Tietysti toiveena on, että raskautuisin lääkkeiden avulla sitä ennen eikä tuota lähetettä edes tarvittaisi.
Kokeista ei löytynyt mitään selittävää, joten seuraavaksi söin lääkekuurin, jolla kuukautiset saatiin käynnistymään. Kiertoni on ollut äärimmäisen epäsäännöllinen ja muuten kuukautisia olisi jouduttu odotella ties kuinka kauan. Kuukautisten alettua söin lääkitystä, jonka tarkoituksena oli saada ovulaatio aikaan. Labran lisäksi jouduin käydä kahdesti ultrassa, missä tutkittiin, onko lääke toiminut halutulla tavalla. Muutama viikko tuntui olevan jatkuvaa lääkärissä ramppaamista ja sen jälkeen jatkuvaa ovulaatiotestien tekoa.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että lääke toimii ja ovulaatio tapahtui sen avulla. Ilman lääkitystä en tosiaan ilmeisesti ovuloi ollenkaan, joten tämä tuntuu jo pienoiselta voitolta. Ainakin hymy oli herkässä, kun siihen vähintään kymmenenteen viikon aikana tekemääni ovulaatiotestiin piirtyi hymynaama.
Nyt on tosiaan menossa vasta ensimmäinen hoitokierros tuolla ovulaatioinduktiolla ja jo tähän mennessä tämä on ollut aikamoista vuoristorataa. Tuntuu, ettei mieli meinaa pysyä mukana tässä hullunmyllyssä, vaikka toki onkin helpottavaa, että nyt on olemassa selkeä suunnitelma ja hoidot ovat lähteneet etenemään. Tämäkin tuntuu kuitenkin jo raskaalta enkä voi olla miettimättä, miten rankkoja ne koeputkihedelmöitys-hoidot ovat, jos niihin joudutaan siirtymään.
Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, on tässä samaan aikaan ollut menossa myös asuntokaupat ja pian muutto uuteen asuntoon sekä töiden haku ensi vuodeksi ja toki myös työt pyörivät tässä samalla. Onneksi puolisoni on tukenut ihanasti tämän kaiken kaaoksen keskellä. Tukea olen saanut myös lapsettomien yhdistys Simpukan vertaistukiryhmästä, joka käynnistyi omalla paikkakunnallani. On ollut ihanaa päästä käymään näitä asioita läpi sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät.
Ei tässä auta muuta kuin toivoa, että lopussa kaikki tämä palkitaan. Siihen asti täytyy vain yrittää pysytellä tämän karusellin kyydissä.
Kommentit