Jokaisella meistä on suosituksia. Asioita, jotka olemme itse kokeneet toimiviksi erinäisissä tilanteissa ja jotka haluamme jakaa eteenpäin. Varsinkin kivusta puhuttaessa, olen huomannut todella monella keskustelukumppanillani olevan tarpeen jakaa vinkkejään. Minua ne nykyään kuitenkin yleensä ärsyttävät. Heti, kun kuulen lauseen alun "ootko kokeillut..." , tunnen, kuinka vereni alkaa kiehumaan. Jokaisesta mediasta silmille hyppivät (enemmän ja vähemmän) asiantuntijoiden vinkit kokeilla kipuun sitä sun tätä, sekä klikkiotsikot välittömistä ihmeparannuskeinoista. Ohitan ne nykyään erittäin nopeasti. Mittani on täyttynyt. Niin täyteen, että se vuotaa yli.

Vaikka tiedänkin ihmisten tarkoittavan vinkeillään hyvää, herättävät ne minussa lähinnä ikäviä tunteita. Sisimmässäni kyllä tiedän, että useimmiten ne kumpuavat vain halusta auttaa. Koen silti vinkkien tulevan monesti erittäin väärässä kohdassa.

Kuvittele hetki, jossa olet juuri avannut sydäntäsi ja kertonut pitkäkestoisesta kivusta, sekä sen valtaisista vaikutuksista sinuun. Vielä ensimmäistä kertaa sinulle tärkeälle läheiselle henkilölle. Sen sijasta, että hän sanoisi vaikka: "kiitos kun kerroit", tai kysyisi lisää ymmärtääkseen, tulee sieltä ensimmäisenä vastaan "ootko kokeillut siihen joogaa?". Minusta hyvä tunnevertaus tähän on märkä rätti vasten kasvoja.

Väitän, että olen kokeillut lähes kaikkea, mitä ihmiset, jotka eivät ole kipukroonikkoja keksivät ehdottaa. Tässä siis muutama kunniamaininta:

Ootko kokeillut liikuntaa?

- Kyllä olen, ammattinikin on kuitenkin tanssija/tanssinopettaja. Lisäksi teen fyssarin ohjeistamia liikkeitä säännöllisesti.

Ootko kokeillut lopettaa kivun ajattelemisen?

- Kyllä, tietoisesti yritän siirtää ajatuksiani muualle päivittäin. Tämä ei kuitenkaan ole tuonut ihmeparannusta.

Ootko kokeillut työntää kuorittua kurkkua sisääsi emättimeen?

- En ole. Ja tätä en aio ikinä kokeillakaan. Vaikka ehdottaja kertoi uskovansa, että se voisi kosteuttaa limakalvojani. Eikä mitä ilmeisimmin edes vitsillä. Suhtaudun tähän erittäin skeptisesti. Puistattaa. Leivän päällä siivutettuna ja suun kautta on ainoa tapa jolla kurkku pääsee sisuksiini.

Sekä bonuksena terveydenhuollossa monesti kuultu klassikko:

Ootko kokeillut buranaa ja panadolia?

- Usko pois, K Y L L Ä O L E N

Minulla on tässä vaiheessa ainoastaan kaksi tilannetta, jolloin otan vinkit mielelläni vastaan. Ensinnäkin silloin, kun kysyn. Toiseksi, kun juttelen vertaisten kanssa. Vinkkeihin tulee aivan eri sävy silloin kun olen ihmisten joukossa, jotka ovat jollain tavalla pitempi aikaisen kivun kanssa ristenneet tai ovat myöskin vulvodynian omistajia. Kokeiltavia asioita tarjotessa lisäarvoa minulle tuo myöskin se, että vinkin on itselleen oikeasti kokenut toimivaksi. Oli juteltava asia sitten kipu tai jokin muu asia, johon molemmilla keskusteluun osallistujilla on tarttuma pintaa.

Minusta vertaistuki ylipäänsä on erityisen tärkeää, niin vinkkien kuin ihan vaan ymmärryksen jakamisessa. Vertaisten ympäröimänä oleminen avaa ihan uuden ulottuvuuden ja antaa erilaisen lempeän hyväksynnän. Oloa on vaikea selittää, jos sitä ei ole kokenut itse aikaisemmin. Se, kun asia mitä yleensä piilotat loppuun asti onkin sinun käyntikorttisi. Siitä saa aivan valtavan vapauden kanssakäymiseen. Tälle siis minulta vahva suositus.

Kysynkin siis vielä tähän loppuun:

_Ootko kokeillut vertaistukea?_

Lisätietoa Korennon tarjoamista eri vertaistukimuodoista löytyy https://korento.fi/tukea/vertaistukimuodot/