26.03.2020

Vieraskynä: endometrioosia sairastavan äiti

Alkuun jotain minusta; olen 60v yksin elävä, positiivinen, empaattinen ja huolehtiva ”kana-emo”, tyttäreni yh-äiti. Minulla on oma yritys, jota olen hoitanut 24 vuotta. Energiani saan ladattua täällä ”maalla” puuhastellen kesäisin ulkona, kasvimaalla, nurmikkoa leikaten, kukkapenkkejä kitkien. Syksyllä haravoiden ja talvella lumitöitä tehden. ❤️

Tyttärestäni lyhyesti; hän kärsi vuosia kovista menkkakivuista, joihin sai lääkkeet, jotka hieman helpottivat. Vuonna 2017 ensimmäisen kerran tuli todella huono ajan jakso. Fyysinen kunto laski, pahoinvointia, suolisto-oireita, väsymystä, alavatsakipuilua ja kuumeilua. Useissa kokeissa käytiin ja syytä ei vaan löytynyt.

Helmi-maaliskuussa 2018 lapseni sai diagnoosin; endometrioosi. Tyttäreni kunto oli jo tässä vaiheessa todella huono ja hän ”muutti” sohvalleni asumaan. Olin todella huolissani rakkaasta lapsestani ja likimain shokissa diagnoosista. Tein paljon seikkailuja Googlen ihmemaailmaan, etsien tietoa kyseisestä sairaudesta.

Leikkaukseen tyttäreni pääsi toukokuussa 2018. Hetken aikaa kaikki näytti menevän hyvin. Sitten tapahtui jyrkkä takapakki. Kipukausina tyttäreni muuttaa luokseni lepäämään siihen niin tuttuun sohvaan, tietäen, että äiti huolehtii nyt kaikesta ja voi levätä rauhallisin mielin.

Sairauden myötä olen saanut tai joutunut oppimaan uutta; minä en voi parantaa lastani, voin helpottaa hänen elämää tarjoamalla tukeni läsnäololla ja auttamalla käytännön asioissa, kuten kaupassa käynnissä, koiran hoidossa ja heikoimmilla hetkillä hakea tyttäreni kotiini ja huolehtia hänen hyvinvoinnistaan parhaan taitoni mukaan.

Tällä hetkellä tyttäreni vointi on parempi, kun on saanut uuden lääkkeen. ❤️

Sairauden kanssa ei ole helppoa elää, mutta jokainen päivä on uusi ja yhdessä me tästä selvitään. ❤️

Rakkaudella teille kaikille,

Piipa