Hyvästelemme tänä keväänä kolme Moona-bloggaajaa. Ensimmäisenä vuorossa annetyttö, joka on kirjoittanut blogia syyskuusta 2021.
Kolme vuotta sitten, huhtikuussa 2021, sain vihdoin kuulla sanat, joilla oli elämälleni ja terveydelleni äärimmäisen tärkeä merkitys: "Sinulla on endometrioosi". Nuo lääkärin lausumat sanat iskeytyivät lävitseni voimalla, joka pysäytti hetkeksi kaiken. Tuota hetkeä oli edeltänyt yli viisitoista vuotta epäilystä, epävarmuutta ja toimintakykyyni huomattavasti vaikuttaneita oireita, joita kukaan ei tuntunut ottavan vakavasti. Lisää vähättelyä oli kuitenkin luvassa, sillä heti diagnoosin ääneen lausuttuaan lääkäri totesi, että asialle ei täydy tehdä mitään ainakaan vuoteen, ja myöhemmin kotiin päästyäni huomasin, ettei hän ollut edes kirjannut diagnoosia potilastietoihini. Minulle nuo sanat olivat kuitenkin antaneet voimia taistella, ja joitakin viikkoja myöhemmin sain toiselta lääkäriltä lähetteen naistentautien poliklinikalle, jossa minut ja sairauteni alettiin vihdoin ottaa vakavasti.
Samoihin aikoihin huomasin potilasjärjestö Korento ry:n ilmoituksen, jossa etsittiin kirjoittajia vertaistuelliseen Moona-blogiin. Päätin heti hakea mukaan. Ensimmäisessä blogitekstissäni kirjoitin: ”Mitä jos voisin purkaa omaa prosessiani endometrioosin kanssa, ja samalla ehkä tarjota vertaistukea ja rohkaisua muille kaltaisilleni?”
Kuluneet kolme vuotta Moona-blogin kirjoittajana ovat antaneet minulle mahdollisuuden käsitellä omaa endometrioositarinaani ja samalla jakaa tätä tarinaa muille. Näiden vuosien aikana pääsin vihdoin erityissairaanhuollon piiriin ja aloin ymmärtämään tätä monimutkaista ja vakavaa, mutta liian huonosti tunnettua sairautta. Blogitekstejä on kertynyt kolmessa vuodessa yli tusina.
Olen blogissa avannut leikkauskokemustani ja toipumistani. Lisäksi olen ottanut kantaa siihen, miten endometrioosin hoidossa tulisi huomioida mielenterveyden tukeminen ja pohtinut endometrioosiin liittyviä syrjinnän ja tasa-arvon ongelmia, kuten sitä, miksi sairauden hoito ei ole Kela-korvattavaa.
Yhtä kohtua köyhempänä mutta monta kivutonta kiertoa rikkaampana olen tänä keväänä todennut, että minun on aika jättää Moona-blogitiimi ja keskittyä muihin asioihin elämässäni. Sairauteni on tällä hetkellä hyvässä hoitotasapainossa. Olen päässyt siihen tilanteeseen, josta haaveilin blogiurani alkuaikoina: elämässäni on tilaa uusien tarinoiden versoille, ja kroonisen sairastamisen tarinalinja saa toistaiseksi jäädä hieman vähemmälle huomiolle, vaikka se aina mukanani kulkeekin. Täysin unholaan endometrioosista kirjoittaminen ei ole painunut, sillä kirjoitan parhaillaan romaania, jossa endometrioosin sairastaminen on isossa roolissa.
Vaikka hiljenen Moona-bloggaajana, jatkan silti endometrioosista puhumista ja sairauden näkyväksi tekemistä. Tämä viheliäinen, järkyttävän yleinen ja kohtuuttoman vähätelty sairaus ei ole pelkästään yksilöiden ongelma. On yhteiskunnallinen epäkohta, että gynekologisista sairauksista kärsivät kohtaavat niin paljon esteitä hakiessaan apua ja hoitoa. Ääneen puhumalla ja parempaa hoitoa vaatimalla me voimme murtaa tabuja ja tehdä tärkeää tasa-arvotyötä. Jatketaanhan siis taistelua!
Tätä viimeistä blogitekstiä kirjoittaessani olo on haikea, mutta ennen kaikkea kiitollinen. Olen saanut tutustua ihaniin ihmisiin Korento ry:n toimistolla, vapaaehtoistoiminnassa ja etenkin blogiringissämme. On ainutlaatuisen hienoa kohdata vertaisia, joilla on samanlaisia kokemuksia ja jaettu ajatusmaailma, ja jotka ovat silti kaikki ainutlaatuisia omien tarinoidensa kanssa. On myös lohdullista tietää, että tekstejäni on luettu: kenties ne ovat voimaannuttaneet tai lohduttaneet jotakuta samalla tavalla kuin muiden bloggaajien tekstit minua. Kiitos jokaiselle teille, jotka olette olleet osa tätä matkaa!
Kommentit