Joulukuun ensimmäistä viikkoa mennään ja itse olen ainakin ihan joulufiiliksissä. Viime joulukuussa en ehtinyt paljon joulua valmistella, kun kivuissa odotin lähestyvää aikaani endometrioosileikkaukseen. Älytöntä ajatella, että siitäkin on pian jo vuosi. Ja minkälainen vuosi tämä on ollutkin…
Voin sanoa, että aikamoinen vuosi kokea ja elää. Hyvässä kuin huonossa.
Jokainen päivä on tällä hetkellä minulle mahdollisuus voida paremmin. Niin hyvin tällä hetkellä minulle menee. Nyt tavoitteena on palata saliharjoittelun pariin ilman kipua. Ensimmäiset salitreenit ovat takanapäin, ja kipujen sijaan mieli on virkeä ja keho energinen. Jes!
Polkuni tähän pisteeseen on ollut mutkikas ja mäkinen. Aivan kuten monen muunkin. Sen ansiosta olen oppinut, ettei koskaan tulisi tuomita ketään pelkkien olettamusten perusteella. Pieni ymmärrys ja lempeys muita kohtaan ei ole keneltäkään pois, mutta voi olla jollekin pelastus. Puolestaan jatkuva tuomitseminen aiheuttaa vain tuhoa.
Tietenkin ihmisten tekoja tulee kyseenalaistaa, jos ne ovat moraalisesti väärin, mutta kaikessa muussa tapauksessa se on tuloksetonta.
Ennen diagnoosia elämäni oli pieni kaaos. En ymmärtänyt kipujani tai edes tiennyt, että kivut eivät kuulu normaaliin elämään. Painoni nousi jatkuvasti, olin masentunut, enkä jaksanut liikkua tai muutenkaan pitää itsestäni huolta. Kävin töissä ja palasin kotiin kaupan kautta suoraan nukkumaan. Voimavarani olivat täysi nolla, enkä uskonut itseeni, että voisin tehdä elämääni muutoksen.
Sitä on saanut tehdä kaikkensa, että on oppinut olemaan itseään kohtaan ymmärtäväisempi, kun sitä ymmärrystä harvoin sai myöskään muilta ihmisiltä. Tai jos läheiset yrittivät auttaa, työnsin heidät kauemmas. Onnekseni ihmiset eivät kadonneet ympäriltäni. He antoivat minulle aikaa, ja kun olin valmis he tulivat auttamaan.
Onneksi olen jo kaukana siitä kaaoksesta. Ja ero on siinä, että nyt minulla on diagnoosi ja olen saanut asianmukaista hoitoa. Voimavarani ovat selvästi palautuneet ja pystyn pitämään itsestäni oikeasti huolta. Myös kuukausittaiset päivystysreissut ovat vaihtuneet harrastuksiin ja vapaa-ajan viettoon. Useampi satanen myös säästetty sillä, jonka voin nyt käyttää muuhun hyvinvointiini.
Ja kuinka ihmeellistä on huomata se, että mitä lempeämpi ja ymmärtäväisempi olen itseäni kohtaan, sitä enemmän saavutan tavoitteitani elämässä. Tuntuu lähes supervoimalta kun pystyn rakastamaan itseäni, kehoani ja tekojani. Olen ikuisesti varmasti perfektionisti ja tulen vaatimaan itseltäni aina liikaa, mutta hyvässä tasapainossa nekin ominaisuudet auttavat minua kehittymään.
En tiedä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, mutta jos se tarjoilee puoliakaan yhtä paljon kuin tämä vuosi, niin olen valmis.
Hyvää joulun odotusta ja tulevaa vuotta teille lukijat! Pysykää lempeinä ja kiltteinä!
Kommentit