09.04.2020

Puhu minulle kuin ihmiselle

Tunnet, miten kätesi alkavat hiota, rintaasi puristaa ja katseesi harhailee. Yrität hengittää rauhallisesti ja syvään, etteivät kanssaihmiset huomaisi kasvavaa ahdistustasi. Istut työpaikan kahvipöydässä ja työkaverisi on tokaissut, miten luulisi sinun jo oppineen kymmenen aviovuoden aikana, miten niitä lapsia hankitaan. Et osannut vastata tähän mitään, hymyilet vain posket punaisina ja yrität hukuttautua kahvikuppiisi työkaverisi jatkaessa kovaäänisestä toitotustaan siitä, miten nykynuoret eivät halua lapsia ja se on yhteiskuntamme tuho. Mielesi tekee tokaista, miten alapäässäsi asuva tulivuori on naiseutesi tuho, mutta olet vaiti.

Olet avautunut uudelle ihmiselle tilanteestasi ja odotat nyt saavasi ymmärrystä ja sympatiaa. Saat kuulla, miten hän ymmärtää sinua täysin, koska hänkin joskus pelkäsi ettei voisi saada lapsia. Nykyisenä suurpeheen äitinä hän kuitenkin tietää kyseisen pelon olleen aiheeton. Tunnet, miten itku alkaa porata tietään kyynelkanaviesi läpi ja haluaisit poistua tilanteesta. Jälleen kuitenkin vain hymyilet kauniisti ja siedät tilanteen. Hän jatkaa pohdintaansa siitä, miten kamalaa oli elää sellaisen irrationaalisen pelon kanssa. Haluaisit kertoa hänelle olleen kamalaa selittää työkaverille, miksi aloit itkemään nähdessäni hänen rikkinäiseen kahvinkeittimeen liimaaman ”Maho”-lapun samaistuessasi lapsettomuushoitojen hormonipöllyissä kyseisen keittimen tunnemaisemaan. Olet kuitenkin jälleen hiljaa ja odotat puheenaiheen vaihtumista.

Kuuntelet puolituttusi kovaäänistä kauhistelua siitä, miten hänen seuraamansa julkisuuden henkilö joutui käymään läpi lapsettomuushoidot. Saat kuulla, miten ihmistä ei ole tarkoitettu äidiksi, jos luonto on nähnyt niin suuren vaivan ja muokannut naisen kehoa evolutionaalisesti siten, että tämä ei raskaudu. Tunget suusi täyteen suklaakakkua ettet tokaisisi toivettasi evoluution toimimisesta myös muissa tilanteissa, esimerkiksi vieden puhekyvyn liian alhaisen empatiakyvyn omaavilta henkilöiltä. Tyydyt kuitenkin vain ottamaan toisen palan kakkua ja jatkamaan sen syömistä hiljaa.

Nämä tilanteet ovat todellisia. Niitä yhdistää nainen, joka suoraan sanottuna saa paskaa niskaansa paskassa elämäntilanteessa. Näitä tilanteita yhdistää myös se, että kyseinen nainen kaapii tätä ruskeaa ulostetta itselleen kuin pesäpallon pelaaja täyskoppeja takakentällä. Miksi? Koska hän ei uskalla avata suutaan. Miksi? Koska hän on erilainen ja muista poikkeava. Miksi? Koska hänellä on endometrioosi.

Endometrioosi aiheuttaa meille monenlaisia oireita, mutta tietojeni mukaan keneltäkään se ei ole vielä vienyt puhekykyä. Siksi muistelenkin kuvaamiani tilanteita häpeällä. En siksi, että jouduin kokemaan toisen asiatonta käytöstä, vaan siksi, että en avannut suutani ja kertonut toiselle avoimesti olotilastani. Emme voi olettaa jokaisen vastaan tulevan ihmisen ymmärtävän, miltä tuntuu omata sinua sisältä nakertava gynekologinen sairaus, mikä estää sinua kasvattamasta perhelukuasi kahdesta kolmeen. Tämän takia meidän vastuullamme on kertoa ihmisille kyseisestä sairaudesta ja sen aiheuttamasta paskasta kyseisen eritteen jatkuvan kopittelun sijaan. Ollaan rohkeita ja avataan suumme, jolloin seuraavan kerran jokainen tekstinikin naisista osaisi toimia tulevissa tilanteissa eri tavalla. Kasvatetaan tietoutta ja empatiaa ja helpotetaan siten tulevien endottarien taivalta.

Aiempaa enemmän