Well hello! Viimeksi kiukuttelin naama suklaassa sikiöasennossa ja vaikka vieläkin vituttaa, on ollut pakko oikaista vähän ryhtiä. Lääketieteellisesti olotilani ei ole siis edennyt mihinkään, sain tammikuussa "kiireisen" lähetteen gynelle ja aika on tuloillaan vasta tässä kuussa. Kerron siitä siis ensi kerralla, miten osattiin lähestyä laaja-alaista vaikeaa endoa sairastavaa ja ymmärrettiinkö kuinka vaikeista lääkitysten aiheuttamista sivuoireista olen kärsinyt jo pitkään. Täytyy sanoa, että olen jo valmiksi pettynyt - jos oireeni olisi otettu vakavasti, olisin jo päässyt tutkimuksiin. Soittelin myös peruutusajoista, mutta ei niin mitään irronnut. Olen siis siirtynyt jälleen keskivaikeaan ja kyyniseen “kyllä minä pärjään yksinkin ja mun elämä nyt vaan on paskaa”-moodiin. Toki toivon, että yllätyn iloisesti ja olen käynnin jäljiltä positiivinen kuin koronatesti valtaosalla suomalaisista. Pelkään silti, että käyntini taustalle saa laittaa sirkusmusiikin soimaan ja minulle pellenaamion naamaan.
Voisin vähän avata mikä tässä nyt niin harmittaa. Lääkitykset ja vaikeat sekä hemmetin kalliiksi tulleet melkein vararikkoon vievät sivuoireet, jotka iskivät syksyllä varoittamatta entistä voimakkaammin päälle. Olen ollut kuin ameeba. En jaksa enää mitään. Käyn töissä, lenkillä kun jaksan ja nukun. Maksan laskuja. Kun ei jaksa oikein mitään, ei oikein näe kovin suurta merkitystä elämällään. Kuka haluaa elää vain tehdäkseen töitä, jotta voi maksaa lääkkeistä ja asunnosta jossa käy nukkumassa, että jaksaa taas tehdä töitä. Yhtenä viikkona kuukaudessa minulle ei saa sanoa mielellään mitään, silloin myös tuntuu, kuin joku repisi munasarjojani navan kautta ulos.
Kärsin myös kovista päänsäryistä ja pahoinvoinneista. Olen käynyt päivystyksissä ja kokeillut eri lääkityksiä pääkipukohtauksiin. Päänsärkyyn ja pahoinvointiinkin näemmä tottuu, mutta se on tehnyt minusta ehkä astetta kireämmän ihmisen. Akne on läsnä koko ajan, 30-vuotiaalla naisella, selkää myöten. Neljä antibioottikuuria taas takana ja 25€ pieni voidetuubi käytössä. Kaikki aknen peittävä kosmetiikka on tarkkaan harkittua ja kallista, samoin ihonhoitotuotteet. Hiki haisee ku helvetin esikartanon ulkohuussi, siihen tepsii osittain vain yli 10€ apteekkitavara. Kokovartalokarvoissa on sentään se hyvä puoli, että tarkenee. Paitsi että ei, kun tulee niitä hikisiä kylmä-kuuma-aaltoja, niitä varten piti hankkia kalliit petivaatteet ja sijauspatja. Jos et liiku ja katso extatarkkaan syömisiä, nestettä kerääntyy nopeasti kroppaan.
Verenpainemittari ja tens-laite. Jälkimmäinen olisi ollut hankintalistalla ilman lääkityksiäkin. Etummainen piti hankkia nimenomaan lääkityksen vuoksi.
Pahin kaikista on ollut kuivat limakalvot eli rutikuiva ja napsuva suu. Ei kukaan varoittanut, että ne hampaat reikiintyy ja lohkeaa parin vuoden päästä irti. Jeps. Tässä on mennyt pitkästi yli 1000€ ja lisää on menossa hampaisiini, jotka lääkitykseni on pilannut. Josta en kuitenkaan saa validia todistusta keltään, että joku minulle niitä jotenkin korvaisi.
Jo itsessään tämä sairaus siis vie välillä mehut, mutta nämä lääkitykset: hormonit, kipulääkkeet, vatsansuojalääkkeet, antibiootit jne. Minulla on "vain" endometrioosi, mutta sen johdosta minulla on nyt myös välillisesti kymmenen muuta elämää haittaavaa terveysongelmaa, koska minun kroppani ei ilmeisesti kestä oikein mitään ylimääräistä. Ja kukaan ei tahdo ymmärtää siinä vartin vastaanotolla, että tämä kaikki syö niin minua kuin lompakkoani elävältä. Lisää vaan lääkkeitä lääkkeiden aiheuttamiin sivuoireisiin. Lisäksi olen alkanut kärsimään rytmihäiriöistä ja odottelen parhaillaan vastauksia Holter-tutkimuksesta - tämä tosin tuskin liittyy näihin, mutta ei se oloa helpommaksikaan tee.
Laskeskelin, että puolen vuoden sisällä olen käyttänyt lähemmäs 3500e sivuoireideni hoitoon, mukaanlukien vastaanottokäynnit. Näille oireille ei ole siis tutkitusti löydetty mitään muita syitä, kuin lääkitykseni. Se on aivan hirveää ja valtaosaan reseptilääkkeistäni en saa edes Kela-korvausta.
Voi kun haluaisin olla vielä joku päivä oma iloinen itseni, jonka ei tarvitse märehtiä lääkitysten aiheuttamissa itsetunto-ongelmissa ja kivuissa. Uskon täysin länsimaiseen lääketieteeseen, mutta tiedän myös sen, että jokainen on yksilö. Jokaisen kropassa on täysin omanlainen kemia. Toiselle sopii mitkä vaan lääkkeet, toisille ei oikein mitkään. Milloin tämä huomioitaisiin myös lääkärissä? Hoito on minulle pakollinen ja olen käynyt rankat vuodet läpi testatakseni eri hormoneita joista tämä aiheutti vähiten ongelmia. Jeps, vähiten. En ole valmis uuteen testausrumbaan, mutta samalla tiedostan, ettei taida olla vaihtoehtojakaan.
Haluaisin olla taas se ihana auringonsäde jokaisen synkkään päivään, mutta anteeksi nyt vaan - tällä hetkellä olen kuin vatsataudin jälkeinen paskarantu wc-pöntössä.
Auringonsäteistä puheenollen, kaikesta huolimatta: ulkona paistaa aurinko. Paras terapia (terapian lisäksi) on ulkoilma ja auringonpaiste. Jota minun pitäisi välttää aknehoitoni vuoksi. Noniin, ei siis sittenkään mitään. Säästän positiiviset loppukaneetit toivottavasti seuraaviin teksteihini.
Vaikka valtaosa saakin lääkkeistä enemmän hyötyä kuin haittaa, ei saa unohtaa meitä harvinaisempia tapauksia. Koen tärkeäksi asiaksi puhua tästä kaikkien heidänkin puolesta, jotka eivät enää jaksa puhua omasta puolestaan. Pielessä oleva hormonitasapaino ei ole mikään kevyt asia.